Perustaja Riitta Vainio

”Olkaa kiihkeitä, antakaa elämänne olla mehukasta! Jos teillä on tylsää, on jokin kanavanne kiinni. Eläkää tylsyytenne läpi.” – Riitta Vainio

Luova Kasvu on alunperin vuonna 1980 tanssija, koreografi ja tanssiterapeutti sekä modernin tanssin ja kirkkotanssin uranuurtaja ja tulisielu Riitta Vainion (os. Muuri, 1936-2015) perustama kurssikeskus. Riitta Vainio asui Luovassa Kasvussa tammikuuhun 2015 saakka. Hän tanssi, harjoitteli ja hiljentyi sekä piti kursseja ja erilaisia tapahtumia kodissaan aina elämänsä viime hetkiin saakka ~täydellä elämänvoimallaan, intohimollaan ja uteliaisuudellaan. Riitan aikana Luova Kasvu toimi asuinyhteisönä tanssijoille ja muille liikkeestä ja kehollisesta työskentelystä, itsetutkiskelusta sekä ilmaisusta kiinnostuneille eri ikäisille ihmisille.

Riitta teki pitkän, aivan kuolemaansa saakka kestäneen aktiivisen tanssiuran. Tie ei ollut Riitalle helppo, mutta varsin selvä aivan lapsesta saakka. Lapsuuden kotikaupungissaan Lahdessa Riitta harjoitteli voimisteluseurassa ja rytmiikkakoulussa. Ylioppilaaksi tultuaan Riitta pääsi voimistelunopettajakoulutukseen ”ilmaistakseni itseäni” kun taas muut hakijat olivat kertoneet motiiveikseen liikunnan ja terveyden. Riitta pääsi opiskeluaikoinaan mukaan Hilma Jalkasen voimistelujoukkueen Amerikan kiertueelle. Tämä matka muutti suuntauksen voimistelusta tanssiin. Amerikassa tunnistettiin Riitan tanssillinen erityislaatu ja häntä kehotettiin hakeutumaan tanssiopintoihin. Ne alkoivat Philadelphia Dance Academyssä vuonna 1959, josta Riitta sai tanssinopettajan diplomin vuonna 1962, ollen ensimmäinen akateemisesti koulutettu tanssintekijä Suomessa.

Kotka

Tuon jälkeen Riitta Vainio tanssi itsensä suomalaisen tanssin historiankirjoihin. Kotka-soolo esitettiin Suomen televisiossa vuonna 1962. Tätä tapahtumaa pidetään modernin tanssin ajan alkuna Suomessa. Riitta perusti uransa aikana monia tanssikouluja kuten Modernin Tanssin Koulu, Suomen Modernin Tanssitaiteen Opisto ja viimeisimpänä Luova Kasvu, joissa hän koulutti suuren määrän alan harrastajia ja ammattilaisia. Riitalla oli myös useita omaa nimeään kantavia kokoonpanoja, joiden toimintatavat muuttuivat ajan myötä kovasta modernin tanssin tekniikasta aina improvisaatioon sekä tila- ja paikkasidonnaisiin esityksiin.

Kuutamoveisu

Riitan toiveena oli saada Suomeen modernin tanssin ammattikoulutus sekä yhteiskunnan taloudellista tukea omalle ammattiryhmälleen. Toive ei toteutunut 1960-luvulla ja mielenkiinto suuntautui 1970-luvulle tultaessa enemmän luovaan liikkeeseen, tanssiterapiaan ja kirkkotanssiin. Tätä seurasivat opettajan toimet muun muassa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteen laitoksella ja Sibelius Akatemiassa. Riitan taiteellinen työskentely jatkui myös monien kuvataiteilijoiden ja muusikoiden kanssa. 1980-luvun merkittäviä töitä olivat muun muassa Nurmeksessa toteutettu Kalevala-draama. Usein Riitta kertoi 1960-luvun huiman uranosteen ja mediahuomion jälkeen halunneensa tehdä asioita näkymättömästi, hiljaisuudessa ja omaehtoisesti. Riitan jatkuva innoittuneisuus uusista asioita ja elinikäinen oppimishalu veivät häntä aina eteenpäin. Tämä dynaamisuus on ollut esimerkkinä monelle suomalaiselle tanssin tekijälle.

Messu

Hiljaiselon jälkeen Riitta Vainio palasi tanssijana näyttämölle vuonna 1994, jolloin hän tanssi Riitta Pasanen-Willbergin teoksessa Naisen kyynär. Vuonna 2002 Riitta juhlisti modernin tanssin neljääkymmentä vuotta Suomessa esittämällä Ulla Koiviston retrospektiivisen teoksen Väijyvä voima laulaa. Riitta Vainiolle tanssi oli kutsumus. Vielä muutama viikko ennen kuolemaansa hän neuvotteli uuden teoksen valmistamisesta Luoston kirkkoon kesällä 2015, jos vain olisi vielä elossa.

Eedenin Aamu

Uran alkutaipaleen taistelu modernin tanssin asemasta vaihtui vähitellen iloksi tanssin aseman vahvistumisesta Suomessa. Riitta nautti muun muassa Tanssin talon hyvästä myötätuulesta. Osallistuessaan HOP Helsinki –tapahtumaan lokakuussa 2014 hän sanoi: ”Tanssi on lyönyt itsensä läpi. Minun ei tarvitse enää taistella”. Riitan viimeiseksi produktioksi jäivät hänen hautajaiset ja muistotilaisuus, jotka hän suunnitteli ennen kuolemaansa. Virsien asemesta niissä tanssittiin.

Enkelten Leipä

Riitta perusti Suomen kulttuurirahaston yhteyteen nimikkorahastonsa, jonka tarkoituksena on tukea modernin tanssin esityksiä ja vastaavaa työtä. Lahjoitukset voi osoittaa tilille Nordea FI11 1512 3500 0178 53.

Virta Venhettä Vie

Riitan saamat palkinnot:

Suomen Tanssitaiteilijain Liiton kultainen ansiomerkki (1989)
Tanssitaiteen valtionpalkinto (1991)
Suomen Tanssitaiteilijain Liiton Tanssin Maineteko -palkinto (1992)
Suomi-palkinto (1992)
Pro Finlandia -palkinto (2004)
Yhdysvaltojen Philadeplhian University of the Arts -yliopiston Silver Star -palkinto (2005)